perjantai 17. huhtikuuta 2009

Andrea Maria Schenkel : Hiljainen kylä

Ennemminkin novelli kuin kirja! Todella lyhyt luettavaksi, varsinkin kun teksti oli isoa ja riviväli harva. Ei tästä oikein saanut irti mitään. Kriitikoitten kehumahan tämä on mutta rohkenen olla eri mieltä. Tietenkin ylistävä kritiikki loi ennakko-odotuksia mutta ilman niitäkään ei tämä kummoisempi olisi ollut. En suosittele.

Takakansi: Syrjäinen Tannödin maatila nukkuu. Saksan hyinen talvi 1955 on taittumassa kevääksi, kun naapurit löytävät maatilan asukkaat navetasta raa'asti murhattuna. Lausunnossaan pienen Einhausenin kyläläiset eivät peittele tunteitaan. He puhuvat suoraan ja armotta murhatusta perheestä, josta kukaan ei oikeastaan pitänyt. Puheenvuoron saavat murhatun kahdeksanvuotiaan Mariannen opettaja, kylän postinkantaja, maatilan entiset työntekijät. Pappilan keittäjätär on nähnyt itsensä Luciferin seisomassa metsänlaidassa murhapäivänä.

(Takakannen teksti on muuten oiva esimerkki kuinka tylsästä kirjasta on saatu aikaan kiinnostavampi "traileri". Tunsin itseni huijatuksi kun vertasin kirjaa tuohon tekstiin.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti