keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Stephen King: Kuulolla

Olen lukenut lähes kaikki Stephen Kingin kirjoittamat kirjat karmeimmasta tarinasta kirjoittamisoppaaseen. Aina välillä toivoin etten olisi lukenut - jos jonkun niin Kingin kirjat aiheuttavat painajaisia!
Usein kyseisen kirjoittajan kauhutarinat kulkevat samaa linjaa: ensin pohjustetaan tarinaa. Ja sitä on sitten pohjustettukin ja lukija tutustutettu päähenkilöön parhaillaan (pahimmillaan?) muutaman sadan sivun verran... Kunnes ovat alkaneet ne 50 sivua joitten jälkeen iskevät painajaiset! Mutta niiden takia on jaksanut lukea "alkulöpinät" eikä jää kirjan suljettua ollenkaan huono maku suuhun.
Ja sitten vuonna 2008 ilmestynyt Kuulolla. Täysin eri kaavalla kirjoitettu kuin aiemmat alkulöpinätarinat. Jännitys alkaa heti ensimmäiseltä sivulta ja jatkuu koko kirjan läpi tasaisen kiinnostavana. Ehkä juurikin sen takia tämä ei tuntunut Stephen Kingin kirjoittamalta. Kirjasta puuttui se hänelle ominainen kertaräjähdys pelottavuuden ja jännityksen suhteen. Teksti on sujuvaa, helppoa ja osaa pitää lukijan mielenkiintoa yllä jättämällä liialliset yksityiskohtien kuvaukset pois (elleivät ne tietenkin ole tarinan kannalta oleellisia). Tämä on täydellistä matkalukemista, kuluttaa aikaa mutta ei vaadi suuria ponnisteluja ymmärtämiseen.

Ote takakannen tekstistä:
Puhelin soi. Uskallatko vastata? ...King luo eteemme pelottavan vision siitä, mitä tapahtuisi, jos meille niin elintärkeä teknologia kääntyisikin meitä vastaan. Entäpä jos puhelimesi tuhoaisi aivosi ja tekisi sinusta alkukantaisen pedon? Stephen Kingillä ei ole matkapuhelinta.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Paulo Coelho: Brida

Tarina tuntui loppuvan liian lyhyeen, aivan kuin päähenkilö olisi juuri esitelty ja havaittu mielenkiintoiseksi ja sitten hänet jo riistetään pois! Kerronta oli sujuvaa ja tempaisi matkaansa. Kirjailija esittää teoksessaan mielenkiintoisia ajatuksia tarinaan verhottuna, ajatuksia elämän peruskysymyksistä ja vaikeista päätöksistä. Mielestäni Paulo Coelho on kirjassaan onnistunut juuri siinä missä on halunnutkin ja on vain minun uteliaisuuttani kun valitan kirjan loppuvan liian lyhyeen. Niinhän ne hyvät kirjat tapaavat loppua.
Suosittelen!
(Takakannen teksti jää pois koska kerkesin palauttaa kirjan jo kirjastoon.. :)

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Andrea Maria Schenkel : Hiljainen kylä

Ennemminkin novelli kuin kirja! Todella lyhyt luettavaksi, varsinkin kun teksti oli isoa ja riviväli harva. Ei tästä oikein saanut irti mitään. Kriitikoitten kehumahan tämä on mutta rohkenen olla eri mieltä. Tietenkin ylistävä kritiikki loi ennakko-odotuksia mutta ilman niitäkään ei tämä kummoisempi olisi ollut. En suosittele.

Takakansi: Syrjäinen Tannödin maatila nukkuu. Saksan hyinen talvi 1955 on taittumassa kevääksi, kun naapurit löytävät maatilan asukkaat navetasta raa'asti murhattuna. Lausunnossaan pienen Einhausenin kyläläiset eivät peittele tunteitaan. He puhuvat suoraan ja armotta murhatusta perheestä, josta kukaan ei oikeastaan pitänyt. Puheenvuoron saavat murhatun kahdeksanvuotiaan Mariannen opettaja, kylän postinkantaja, maatilan entiset työntekijät. Pappilan keittäjätär on nähnyt itsensä Luciferin seisomassa metsänlaidassa murhapäivänä.

(Takakannen teksti on muuten oiva esimerkki kuinka tylsästä kirjasta on saatu aikaan kiinnostavampi "traileri". Tunsin itseni huijatuksi kun vertasin kirjaa tuohon tekstiin.)

torstai 16. huhtikuuta 2009

Helen Walsh : Englantilainen Tragedia

Haluan jakaa lukuelämyksiäni teille muillekin ja tästä kirjasta on hyvä aloittaa.



Englantilainen Tragedia on kirja, jonka teksti koskettaa monella tasolla ja laittaa lukijansa ajattelemaan. Mitä enemmän henkilöt ovat itsekkäitä, hyväuskoisia tai manipuloitavissa, sitä lähempänä he meitä eläviä lukijoita ovat, sillä tunnistamme heissä itseämme.

Tästä kirjasta löytyy monia näkökulmia; rasismin uhrin, kiusatun, hyväuskoisen, petetyn.. Mutta se myös muistuttaa unelmista ja niiden voimasta, perheestä ja sen antamista voimavaroista.

Rehellinen, tyly, kaunis, aito ja surullinen. Mielestäni parhaat kirjat herättävät useita ja ristiriitaisiakin tunteita.

Suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi!



Takakansi:

"On vuoden 1975 kylmin yö. Robbie Fitzgerald pinkoo pitkin lumen saartamia katuja Warriingtonin pahamaineisimmilla kulmilla. Hän on saanut elämänsä tilaisuuden pelastaa tuoreen perheensä. Unelma-avioliitto oman tamiliprinsessan kanssa on suistunut taisteluksi köyhyyttä, ennakkoluuloja ja naapuruston vihaa vastaan, mutta Robbie on nyt keksinyt ulospääsyn painajaisesta. Yön tapahtumat sysäävät liikkeelle ketjun, jonka vaikutukset tuntuvat vielä seuraavassakin sukupolvessa."